PekkaElonheimo

Sateenkaariparit voittivat ja hävisivät

"Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä." Näin määrittelee kirkollisen vihkimisen edellytykset sekä vanha (1993) että uusi tänään 18.5. 2018 hyväksytty Kirkkojärjestys.

Näennäisesti mikään ei muuttunut, mutta silti kaikki on toisin. Luterilaisella kirkolla on 500-vuotinen perinne, että avioliitto on maallinen asia "..., halu ottaa vaimo, ..." (Augsburgin Tunnustus § 18) ja että avioliiton kriteereistä päättää valtio. "Antaa ruhtinaiden ja raatimiesten päättää sellaiset asiat." (Luther, Katekismuksen avioliitto-liite.)

Vuonna 1993 Kirkkolakiin ja -järjestykseen ei tarvittu mainintaa vihittävien sukupuolista, koska Suomen Laki salli vain miehen ja naisen väliset liitot. Tilanne muuttui 1.3. 2017, kun tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan. Siitä lähtien yhteiskunta hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliitot.

Kirkossa tämä johti ristiriitaiseen tilanteeseen. Toisaalta kirkon perinteinen käsitys on, että avioliitto on 1 miehen ja 1 naisen (mieluiten elinikäinen) liitto. Toisaalta Lutherin ja Tunnustuskirjojen selkeä kanta on, että avioliitto on maallinen asia, jonka ehdot määrää yhteiskunta, nykysuomessa Eduskunta. Lutherista ja Luterilaisesta Tunnustuksesta on siis vaikea tai mahdoton löytää tukea samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen kiellolle.

Tämä perinteen ja Tunnustuksen ristiriita on johtanut siihen, että että Suomen Luterilainen kirkko ja sen Kirkolliskokous on aidosti jakaantunut kysymyksessä samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseta vihkimisestä ja siunaamisesta.

Perinteisellä kannalla olevat löytävät ajattelulleen tukea muutamasta yksittäisestä Raamatun jakeesta, joissa homoseksuaaliset teot katsotaan synniksi. Tällä perusteella he katsovat, että sateenkaariparien kirkollinen vihkiminen ei ole mahdiollista. Kirkolliskokouksessa perinteisellä perinteisellä kannalla olivat yleisvaliokunnan vähemmistö ja perustevaliokunnan enemmistö.

Yleisvaliokunnan enemmistö ja perustevaliokunnan vähemmistö taas olivat sitä mieltä, että kirkon pitäisi hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen. Heilläkin on takanaan vahvat raamatulliset perusteet Luterilaisen Tunnustuksen lisäksi. Raamattuun sisältyvä Rakkauden kaksoiskäsky käskee rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä. Ja Kultainen sääntö käskee tehdä toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan.

Yli puolet papistosta on jo päätynyt sille kannalle, että tämä tarkoittaa samaa sukupuoltqa olevien parien  kirkollista vihkimistä, jos he sitä pyytävät. Ja yli 300 "sateenkaaripappia" pitää jo nyt huolen, että kaikki sitä pyytävät parit vihitään tai siunataan kirkollisesti, odottamatta kirkon virallisia päätöksiä. 

Tänään päätettiin äänin 59-46, että Jukka Hautalan ja 21 muun Kirkolluiskokouedustajan aloitetta kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta samaa sukupuolta oleviin pareihin ei hyväksytä. Samalla päätettiin kuitenkin selvällä enemmistöllä. että asia lähetetään Piispainkokoukselle jatkovalmistelua varten.

Kirkolliskokous teki siis tänään 2 keskenään osin ristiriitaista päätöstä. Toisaalta hyväksyttiin yksimielisesti Kirkkolakl ja Kirkkojärjestys, joissa ei edelleenkään sanota mitään vihittävien sukupuolista. Tasa-arvoisen avioliittolain tultua voimaan yhteiskunta hyväksyy samaa sukupuolta olevien parien avioliitot, Kirkolla olisi ollut lakeja uudistettaessa uskonnonvapauteen perustuva mahdollisuus lisätä maininta vihittävien sukupuolista Kirkkolakiin ja/tai Kirkkojärjestykseen. Näin ei kuitenkaan tehty, eli samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä ei kielletty.

Toisaalta kirkon avioliittokäsitystä ei laajennettu koskemaan samaa sukupuolta olevia pareja, vaan asia lähetettiin Piispainkokoukseen jatkovalmistelua varten.

Mitä Piispainkokous voi tässä tilanteessa tehdä? Vaihtoehtoja on useita.

Perinteinen kirkollinen tapa olisi olla tekemättä mitään. Se johtaa kasvaviin ongelmiin, kun riitely kirkon linjasta jatkuu ja muutama sateenkaaripappi saa varoituksen joka vuosi,

Piispainkokous voi myös esittää, että maininta vihittävien sukupuolista lisätään Kirkkolakiin ja/tai Kirkkojärjestykseen. Joko niin, että samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen hyväksytään. Tai niin, että sateenkaariparien vihkiminen kielletään.

Pahaksi onneksi Piispainkokous on kysymyksessä yhtä jakautunut kuin Kirkolliskokous. Ainakin 4 nykyistä piispaa kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä, ja vähintään yhtä moni vastustaa. Siinäkin tapauksessa, että Piispainkokous saisi aikaan päätöksen, Kirkkolain ja -järjestyksen muuttaminen vaatii 3/4 enemmistön Kirkolliskokouksessa. Tätä on vaikea saavuttaa. Esimerkiksi naispappeudesta äänestettiin monta kertaa 30 vuoden aikana ennen kuin ratkaisuun päästiin.

Piispainkokous voi myös antaa "pastoraalisen ohjeen" siitä, miten samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen on mahdollista. Toivon, että tähän päädytään muutamien piispojen vastustuksesta huolimatta. Se ratkaisisi kiistan.

Neljäs mahdollisuus on, että Piispainkokous toteaa lakien nykytilan ja päättää, että samaa sukupuolta olevia pareja vihkineiden pappien rankaiseminen lopetetaan, koska vihkikiellolle ei ole laillisia perusteita. Tämäkin johtaisi siihen, että tulevaisuudessa kaikki sitä pyytävät parit vihitään tai siunataan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Matti Hyttinen

"Luterilaisesta Tunnustuksesta on siis vaikea tai mahdoton löytää tukea samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen kiellolle." - Tästä syntyy yksipuolinen ja harhaanjohtava kuva. Tunnustuskirjat ovat kysymyksessä moniäänisiä, eikä perusteita samaa sukupuolta olevien vihkimistä vastaan ole ollenkaan vaikea löytää. Vaikka tunnustuskirjat pitääkin avioliittoa yhteiskunnallisena kysymyksenä, sillä on myös erittäin selkeä heteronormatiivinen avioliittoteologia. Se perustelee oikeutta avioliittoon juuri sukupuolten erilaisuudella, ja ihmisen luomisella mieheksi ja naiseksi. Peruste samaa sukupuolta olevien vihkimistä vastaan on siinä, että tällainen liitto on on täysin yhteensopimaton tunnustuskirjojen avioliittoteologian kanssa. Selkeimmin tämä näkyy Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa: http://tunnustuskirjat.fi/puolustus/XXIII.html

"Luomiskertomus opettaa, että ihmiset on luotu siinä tarkoituksessa, että he olisivat hedelmälliset ja että kumpikin sukupuoli luonnonmukaisesti tuntisi toiseensa kohdistuvaa viettiä. Me emme nyt puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä viettymyksestä, joka olisi kuulunut ihmisen luontoon turmeltumattomassakin tilassa, siitä mistä käytetään ilmausta (kr18) luonnonmukainen kiintymys. Tämä kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan. Mutta kun tätä järjestystä ei voida kumota ilman että Jumala itse asiaan erityisesti puuttuu, ei oikeutta avioliiton solmimiseen voida kumota millään määräyksellä eikä lupauksella"

"Pysyköön siis voimassa tässä asiassa se, mitä Raamattu opettaa ja minkä oikeusoppinutkin on viisaasti lausunut: Miehen ja naisen liittyminen yhteen perustuu luonnonoikeuteen. Edelleen luonnonoikeus on todella jumalallinen oikeus, koska se on Jumalan luontoon istuttama järjestys. Ja kun tämä oikeus ei voi miksikään muuttua ilman että Jumala erityisellä tavalla asiaan puuttuu, pysyy välttämättä voimassa oikeus avioliiton solmimiseen, koska puheena oleva luonnollinen vietti on sukupuolten luonnonmukaista keskinäistä suhdetta säätelevä Jumalan järjestys ja sen johdosta se on oikeus. Mistä syystä muutoin olisi luotu molemmat sukupuolet?"

Maisa Aho-Viitanen

Loistava kirjoitus, ilman huutomerkkejä tai isoja kirjaimia. Jakoon.

Käyttäjän jukkathautala kuva
Jukka Hautala

Kiitos Pekka selkeästä tilannekuvasta.

Nyt vihkiville papeille löytynee muuttaen muutettavasti louhtua Augsburgin tunnustustuksen puolustuksesta:

Siinäkin mennään "ihminen ja evankeliumi" edellä:

"Olemme selvillä siitä, että kirkollinen hajaannus on saanut aikaan jonkin verran pahennusta, me kun näytämme erkaantuneen niistä, joita pidetään oikeina piispoina. Omaatuntoamme ei kuitenkaan mikään paina, sillä me tiedämme, että vaikka pyrimme kaikin voimin sovintoon, emme kykene lepyttämään vastustajiemme millään muulla tavoin kuin hylkäämällä ilmiselvän totuuden. Näin meidän pitäisi sitten heidän kanssaan liittoutua puolustamaan tätä epävanhurskasta lakia, purkaa solmitut avioliitot, surmata ne papit, jotka ehkä eivät tähän alistu, ja ajaa maanpakoon onnettomat vaimot ja orpolapset. Koska kuitenkin on varmaa, etteivät nämä ehdot ole Jumalan mieleen, ei meitä hiukkaakaan sureta, ettemme liity yhteen vastustajiemme kanssa vuodattamaan niin monen viattoman ihmisen verta.
Näin olemme esittäneet ne syyt, joiden tähden me emme voi omaatuntoamme loukkaamatta yhtyä vastustajiimme, kun nämä puolustavat pysyvää selibaattia koskevaa paavillista lakia. Se on ristiriidassa sekä jumalallisen että inhimillisen oikeuden kanssa, se poikkeaa vieläpä kirkollisista säädöksistäkin, se on pelkkää muotomenoa ja täynnä vaaroja, ja loppujen lopuksi koko puuha on teeskentelyä. Eihän sen noudattamista vaadita uskonnollisista syistä, vaan vallanhimon tähden käyttämällä uskonnollista intoa jumalattomasti tekosyynä. Järkevät ihmiset eivät voi esittää mitään vastaväitettä meidän vahvojen perustelujemme kumoamiseksi. Evankeliumi sallii avioliiton niille, joille se on tarpeen. Se ei kylläkään pakota avioliittoon niitä, jotka tahtovat elää pidättyvästi, kunhan vain todella pidättyvät. Meidän kantamme on, että tämä vapaus on sallittava myös papeille, emmekä me tahdo ketään väkisin pakottaa selibaattiin emmekä purkaa jo solmittuja avioliittoja.
Käydessämme läpi omia perustelujamme olemme ohimennen maininneet, miten vastustajamme niistä muutamiin ovat kohdistaneet pahansuopia väitteitä, ja nämä väärät syytökset me olemme kumonneet. Nyt tahdomme aivan lyhyesti mainita, miten painavia ne syyt ovat, joilla he puolustavat lakiaan.
Ensinnäkin he väittävät, että laki perustuu Jumalan ilmoitukseen. Näettehän, miten pitkälle menee noiden kouhottajien julkeus. Heillä on otsaa vakuuttaa selibaattilakia Jumalan ilmoittamaksi, vaikka sitä vastaan on selviä Raamatun todistuksia, jotka käskevät, (1 Kor. 7:2) että jokaisella miehellä tulee olla oma vaimonsa haureuden syntien välttämiseksi, ja toisaalta kieltävät (Matt. 5:32;Matt. 19:6) purkamasta jo solmittuja avioliittoja. Paavali antaa ymmärtää kuka on saava moisen lain aikaan; (1 Kor. 7:10, 27) hän sanoo sitä riivaajien opiksi. (1 Tim. 4:1) Ja todella - sen hedelmistä käykin ilmi, kenen työtä se on; lukemattomat luonnottomat himot riehuvat, lukemattomia murhatöitä tehdään nyt tuon lain varjolla.
Toinen vastapuolen esittämä peruste on se, että pappien tulee olla puhtaita tämän Raamatun (Jes. 52:11) sanan mukaan: "Puhdistautukaa te, jotka kannatte Herran astioita." He vetoavat myös moneen muuhun samansisältöiseen kohtaan. Yllä olemme kumonneet tämän perusteen, johon he viittaavat mielestään kaikkein loistavimpana. Sanoimmehan, ettei neitsyys vailla uskoa merkitse mitään puhtautta Jumalan silmissä ja että avioliitto on puhdas uskon tähden, niin kuin sana sanoo: (Tit. 1:15 "Kaikki on puhdasta puhtaille." Senkin olemme sanoneet, ettei muodollisilla puhtaussäännöillä ja Mooseksen lain seremonioilla ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska evankeliumi vaatii sydämen puhtautta, ei lain seremonioiden noudattamista. Voihan olla niinkin, että aviomiehen sydän, esimerkiksi Aabrahamin ja Jaakobin, jotka olivat moniavioisia, on puhtaampi ja hehkuu vähemmän himosta kuin monen neitsyen, todella pidättyvänkin. Kun Jesaja sanoo: "Puhdistautukaa te, jotka kannatte Herran astioita", on asia käsitettävä niin, että hän puhuu sydämen puhtaudesta, koko parannuksesta. Pyhät muuten tietävät, miten heidän tulee ulkonaisessa käyttäytymisessään noudattaa kohtuutta aviollisessa yhdyselämässä ja (1 Tess. 4:4) Paavalin sanan mukaan pitää omaa vaimoaan pyhyydessä ja kunniassa. Loppujen lopuksi: koska avioliitto on pyhä ja puhdas, on oikein kehottaa niitä, jotka eivät selibaatissa kykene olemaan pidättyviä, menemään naimisiin, jotta olisivat puhtaita. Näin ollen juuri tämä laki: "Puhdistautukaa te, jotka kannatte herran astioita" on epäpuhtaille naimattomille käsky tulla puhtaiksi aviopuolisoiksi.
Kolmas peruste on kamala: pappien avioliitto on muka Jovinianuksen harhaoppia. Herra paratkoon! Ennenkuulumaton syytös, että avioliitto on harhaa. Jovinianuksen aikaan ei koko maailmassa vielä tunnettu lakia pysyvästä selibaatista. On siis hävytön valhe, että pappien avioliitto on Jovinianuksen harhaoppia ja että kirkko tuolloin olisi hylännyt tällaisen avioliiton. Tällaiset kohdat paljastavat, mitä vastustajilla on ollut mielessä laatiessaan Kumoamusta. He ovat ajatelleet, että näin kaikkein helpoimmin saadaan kokemattomat ihmiset kuohuksiin, kun he saavat useasti kuulla meitä syytettävän harhaopista ja heissä syntyy se väärä kuva, että meidän asiamme on jo ammoin monin kirkon päätöksin haudattu ja kirottu. Niinpä he tavan takaa valheellisesti vetoavat kirkon ratkaisuun. Koska he itse ovat hyvin selvillä tästä, he eivät ole tahtoneet antaa meidän käyttöömme yhtäkään kappaletta vastineestaan, jottei tätä voitaisi osoittaa hölynpölyksi ja vääriksi syytöksiksi. Mitä taas Jovinianuksen tapaukseen tulee, olemme yllä ilmaisseet, mitä ajattelemme neitsyydestä ja avioliitosta toisiinsa verrattuina. Mehän emme pidä avioliittoa ja neitsyyttä samanarvoisina, vaikka ei neitsyys sen paremmin kuin avioliittokaan ansaitse vanhurskautusta.
Näin heikoilla perusteilla he puolustavat lakia, joka on jumalaton ja yleisen siveyden kannalta turmiollinen. Tällaisilla syillä he varustavat ruhtinaita vastaamaan Jumalan tuomiolla, kun hän kysyy heiltä, miksi he ovat purkaneet avioliittoja, minkä tähden kiduttaneet ja surmanneet pappeja. Älkää epäilkö: niin kuin Aabelin veri (1 Moos. 4:10) hänen kuoltuaan huusi, samoin on huutava monen kunnon miehen veri, noiden, joita kohdeltiin väärin ja julmasti. Tämän vääryyden Jumala kerran kostaa, ja silloin saatte huomata, kuinka tyhjänpäiväisiä nämä vastustajiemme perusteet ovat, Jumalan tuomiolla te käsitätte, etteivät mitkään väärät, Jumalan sanan vastaiset syytökset voi kestää, niin kuin Jesaja sanoo: (Jes. 40:6) "Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen."

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Alan melko tyhmässä päässäni ymmärtää miksi vuosisatojen kuluessa on muodostunut monta kirkkokuntaa ja tuhansia omia kristillisiä kuppikuntia. Ilmeisesti kaikki oikeassa yht`aikaa.

Quod est veritas?

Käyttäjän PekkaElonheimo kuva
Pekka Elonheimo

Raamattu on yli 1000 vuoden aikana syntynyt 66 kirjan kirjasto, jolla on kymmeniä kirjoittajia. Sieltä löytyy useimmissa asioissa monta erilaista opetusta, niin myös avioliitosta. Eri kirkkojen opit pohjautuvat yleensä Raamattuun, mutta eri ihmiset ja kirkkokunnat pitävät eri kohtia tärkeinä. Kun lisäksi otetaan huomioon 2000 vuoden kieli- ja kulttuurikehitys Jeesuksenj jälkeen, syntyy nykyinen moninaisuus.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää Vastaus kommenttiin #5

Joo, fundamentalistit poimivat Raamatusta sen mikä heille itselleen sattuu sopimaan. Sitä sopii kutsua tekopyhyydeksi.

Toimituksen poiminnat