*

PekkaElonheimo

Kaksi "nollatoleranssia" rasismiin

Seka kirkon että valtion johto väittävät, että niillä on nollatoleranssi työntekijöidensä rasistiseen puheeseen ja toimintaan. Vain toinen näistä väitteistä on uskottava.

 

Rasismivapaa kirkko

Suomen Luterilaisella kirkolla on pitkät perinteet rasismin vastustamisessa.

Kirkkomme vanhin lähetyskenttä on Ambomaa Namibian pohjoiosassa. Suomen Lähetysseura on tehnyt siellä työtä kohta 150 vuotta.  Namibia oli aluksi Saksan siirtomaa, eivätkä saksalaiset olleet 1800-luvullakaan tunnettuja rotujen tasa-arvon kannattajia. Yli puolet tuosta ajasta, vuosina 1915-1990 Namibia oli Etelä-Afrikan miehittämä ja siellä sovellettiin apartheid-politiikkaa.

Suomen Lähetysseura kieltäytyi alusta asti noudattamasta rotuerottelua, vaikka siihen painostettiin ja se olisi tuonut lähetystyöntekijöille runsaasti etuoikeuksia paikalliseen väestöön verrattuna. Asiasta tehtiin jopa virallinen päätös Lähetysseuran johtokunnassa. Kirkko ei siis hyväksynyt rasistista politiikkaa edes siellä, missä valtio sitä vaati. Juuri tästä syystä luterilainen kirkkomme nousi Namibian kansan tärkeimmäksi liittolaiseksi taistelussa apartheidia vastaan ja itsenäisyyden puolesta.

Pari vuotta sitten Vantaalla järjestettiin turvapaikan hakijoille tutustumistilaisuus kirkon toimintaan. Paikalla ollut vahtimestari ilmeisesti vastusti maahanmuuttoa ja ilmoitti sylkevänsä tarjottavaan ruokaan. Hänelle annettiin varoitus ja kun rasistinen kirjoittelu jatkui, hänet irtisanottiin. Syynä oli työnantajan arvojen vastainen toiminta.

Tämä on kirkon nollatoleranssi rasismiin. Yleensä kirkko valvoo vain pappien ja muiden hengellisen työn tekijöiden toimintaa. Mutta rasistista kirjoittelua tai toimintaa ei hyväksytä keneltäkään kirkon palveluksessa olewalta.

Miksi kirkko on rasismin suhteen näin ehdoton? Se liittyy Jeesuksen opetuksiin ja kristilliseen ihmiskuvaan. Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia ja sellaisina tasa-arvoisia. Ihmisen arvo ei riipu rodusta, kansallisuudesta, sukupuolesta tai mistään muustakaan usein erottavaksi koetusta asiasta. Tästä olen kirjoittanut aiemmin blogissani "Miksi kirkko tuomitsee rasismin ja muukalaisvihan? - Ja valtio ei?"

 

Rasistinen valtio

Suomessa on aina ollut rasisteja. Silti vasta Sipilän pääministerikaudella rasismista on tullut virallisesti paheksuttua, mutta käytännössä hyväksyttyä. Tämä näkyy monilla tasoilla. Käsittelen niistä tässä vain kahta: muutamien maiden valheellisia turvallisuusluokituksia ja virkavallan rasismia.

Suomeen on viime aikoina tullut eniten pakolaisia Irakista, Somaliasta ja Afganistanista. Nämä kaikki ovat kansainvälisissä luokituksissa 12 levottomimman ja turvattomimman maan joukossa. Niissä on laajoja levottomuuksia ja käytännössä kaikissa 3ssa käydään sisällissotaa.

Tätä tilannetta heijastavat myös Ulkoministeriön matkustussuositukset. Ukomoinisteriö kehottaa välttämään kaikkea matkustamista Irakiin, Somaliaan ja Afganistaniin.

Sisäministeriö ja Migri ovat toista mieltä. Ne ovat luokitelleet osia Irakista, Somaliasta ja Afganistanista turvallisiksi, jotta näistä maista paenneiden turvapaikkahakemuksia voitaisiin hylätä, ja pakolaisia voitaisiin palauttaa lähtömaihinsa.  Turvallisiksi on luokiteltu esimerkiksi pääkaupungit Bagdad ja Kabul, vaikka näissä poliittiset murhat ja ihmiskaappaukset ovat arkipäivää ja pommi-iskujakin tapahtuu viikottain.

Meillä on siis 2 eri kriteerit maiden turvallisuudelle. Suomalaisille sanotaan rehellisesti, että Irak, Somalia ja Afganistan ovat vaarallisia, eikä niihin pidä matkustaa.  Suomesta turvaa hakeville pakolaisille taas sanotaan, että nämä samat maat ovat turvallisia. Näin tehdään, jotta enemmistö turvapaikan hakijoista voitaisiin palauttaa sinne, mistä he ovat henkensä kaupalla paenneet. 

Sisäministeriö ja Migri siis puhuvat tietoisesti muunneltua totuutta ja myös toimivat kehittämänsä valheen pohjalta. Pakolaisen henki on heille vähemmän arvoinen kuin suomalaisen. Samoin pakolainen ihmisenä. Tämä ihmisten erottelu enemmän ja vähemmän arvokkaisiin rodun ja kansallisuuden perusteella ei ajatuksena poikkea paljoakaan siitä Etelä-Afrikan apartheidista, jota Suomen kirkko ja valtio yksissä tuumin vastustivat. Rasismista on  tullut osa Suomen virallista politiikkaa.

Viime lokakuussa sanoin puheessani Raahen kirkossa: "En usko, että Sipilä, Soini ja Orpo ovat rasisteja. Sydämessään  he tietävät  olevansa väärässä ja voivat korjata valheensa." Eli Somalian, Irakin ja Afganistanin väärät ja rasistiset turvaluokitukset.

Mutta näitä valheellisia turvaluokituksia ei ole korjattu, vaikka turvallisuustilanne Irakissa ja Afganistanissa on heikentynyt viimeisen vuoden aikana. Niiden perusteella tehdään koko ajan hylkypäätöksiä sellaisillekin turvapaikanhakijoillle, jotka ovat todistettavasti joutuneet vainotuiksi kotimaassaan. Ihmisoikeudet eivät enää koske kaikkia Suomessa. Kun tämä tapahtuu hallituksen suostumuksella ja ohjauksessa, virallinen Suomi on käytännössä luopunut vuosisataisesta antirasistisesta linjastaan. Suurimman vastuun rasistisesta turvapaikkapolitiikasta kantavat hallituspuolueiden puheenjohtajat ja sisäministeri Risikko.

Rasistiset poliisit

Long Play julkaisi 3.6. perusteellisen artikkelin, jossa käsiteltiin mm. poliisien salaista FB-ryhmää ja siellä käytyä keskustelua. Kävi ilmi, että tuossa ryhmässä, johon kuului 2800 eli 1/3 kaikista poliiseista, esiintyi paljon rasistista kirjoittelua. Lisäksi siellä jaettiin toistuvasti erilaisten valemedioiden, kuten MV-lehden kirjoituksia. Näin siitä huolimatta, että nettipoliisi Forss oli 1 ryhmän moderoijista.

Minut tämä toisaalta yllätti, ja toisaalta ei. Tiesin, että monella poliisilla on rasistisia asenteita romaneja ja muita rodullisia vähemmistöjä kohtaan. Ja poliisin toiminnastakin esim mielenosoituksissa tämä on selvästi paljastunut. Mutta ilmiön laajuus yllätti. En osannut edes kuvitella, että 2800 poliisin ryhmässä saa rauhassa levittää rasistista propagandaa, ja vain pari esittää vastalauseen.

Kuulun itse 2000 papin FB-ryhmään enkä ole nähnyt siellä yhtään rasistista kirjoitusta.  Vaikka papitkin purkavat FBssa paineita ja puhuvat vaikeista asioista hyvin suoraan.

Iso osa Suomen poliiseista on siis rasisteja. Mitä heille pitäisi tehdä? Ilman muuta tarjota koulutusta ja ihmisoikeuskasvatusta. Tosin ihmisoikeuksien kunnioittaminen olisi pitänyt oppia jo peruskoulussa tai viimeistään poliisikoulussa. Moni ehkä uskoo järkipuhetta.

Mutta kovapäisimmille pitää olla tarjolla toinenkin vaihtoehto. Eestissä erotettiin 1990-luvun puolivälissä 400 poliisia, jotka eivät olleet oppineet annetussa 3 vuoden ajassa riittävän hyvin eestin kieltä. Kielikoe ei ollut kohtuuttoman vaikea, Minä olisin tuolloin selvittänyt sen parin kuukauden opiskelulla. Mutta osa venäläissyntyisistä poliiseista ei halunnut opetella eestiä.

Pitäisikö suomalaisille rasistipoliiseille tarjota samaa lääkettä? Kaikille rasistisista puheista tai kirjoituksista kiinni jääneille varoitus. Ja toistuvasti rasistiseen kirjoitteluun ja toimintaan syyllistyneille potkut. Kovaahan tuo olisi, mutta ehkä ainoa tapa palauttaa suomalaisten luottamus rasismivapaaseen valtioon ja poliisiin.

Kirkko menettelee näin, eikä kirkon linjasta ole epäselvyyttä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän PekkaElonheimo kuva
Pekka Elonheimo

Tämän päivän 10.6. Helsingin Sanomissa julkaistiin ystäväni ja ryhmään kuuluvan poliisin Teemu Hokkasen mielipidekirjoitus, jossa valaistaan asiaa. Käykää lukemassa!

Toimituksen poiminnat