*

PekkaElonheimo

Kapitalismista Keputalismiin

Noin viikon uutiset kertoi eilen, että on syntynyt uusi talousjärjestelmä, Keputalismi.

Keputalismi tarkoittaa, että ensin rakennetaan julkisilla verovaroilla valtiolle tai kunnalle omaisuus. Ja sitten se myydään alihintaan kepulaisille kavereille "liiketoiminta-alustaksi".

Valtion puolella tyypillinen Keputalistinen hanke oli Anne Bernerin juuri kaatunut suunnitelma yhtiöittää tiet ja rautatiet ja alkaa periä käyttömaksuja veronmaksajien jo kertaalleen maksamista teistä. Jotta uudesta yhtiöstä olisi saatu mitenkään kannattava, olisi tiet ja rautatiet pitänyt siirtää uuteen yhtiöön reiluun alihintaan. Ja silti periä käyttäjiltä nykyisiä veroja suurempia käyttömaksuja.

Muita suuria Keputalistisia hankkeita ovat Fennovoima ja Talvivaara. Molemmat ovat taloudellisesti kannattamattomia ja ympäristölleen vaarallisia. Silti niihin pumpataan veronmaksajien sekä kunnallisten ja valtion yhtiöiden rahaa. Talvivaaraan on mennyt jo miljardi, Fennovoimaan mennee 7 miljardia, jos se rakennetaan. Kummastakaan ei saada millään taloudellisesti kannatttavaa. Mutta kun ne sijaitsevat Kepun vahvimmalla kannatusalueella, niitä tuetaan, vaikka se käy kalliiksi.

Tyypillinen jo toteutunut keputalistinen hanke oli valtakunnallisen TV-lähetysverkon myynti pääomasijoittajalle. Kustannukset ovat sen jälkeen nousseet reilusti. Toinen vastaava oli Espoon, Fortumin ja muiden toimijoiden sähkönsiirtoverkkojen myynti Carunalle. Siinäkin hinnat nousivat.

Molemmissa näissä on kyseessä niin sanottu luonnollinen monopoli. Myös tiet ja radat ovat luonnollinen monopoli. Luonnollisten monopolien myyminen yksityisille on erityisen vaarallista, koska ei synny kilpailua, joka pitäisi hinnat kurissa. Vaikka kuinka valvottaisiin, ostaja lopulta löytää keinot hinata hintoja ylöspäin.

Keputalismin sukulaisilmiö on erityisesti SOTE-uudistuksessa esiin tuleva Kokkartalismi. Siinä otetaan yhteiskunnan vuosittaiset miljardien terveydenhoitorahat. Ja annetaan ne kokoomusjohtoisille yksityisille terveysfirmoille voitontavoittelun välineiksi. Logiikka on sama kuin Keputalismissa: Otetaan suuret julkiset rahavirrat ja ohjataan ne yksityisiin yhtiöihin "kilpailun ja tehokkuuden aikaansaamiseksi".

Vaikeus on siinä, että missään terveydenhuollon yksityistäminen ei ole alentanut kustannuksia ja lisännyt tehokkuutta. Näin ei ole käynyt edes Ruotsissa, jossa homman luulisi toimivan, jos jossakin. Ruotsissa kävi päinvastoin. Kustannukset nousivat ja nyt sielläkin harkitaan ainakin osittaista paluuta vanhaan.

Selkein ja kuuluisin esimerkki pääasiassa yksityisestä terveydenhuollosta on USA. Siellä on myös länsimaiden korkeimmat terveydenhoitokulut. Yli 2-kertaiset esimerkiksi Suomeen ja Isoon Britanniaan verrattuna. Maailman parasta terveydenhuoltoa sillä ei kuitenkaan ole saatu aikaan. Päinvastoin. Kanadassa ja useimmissa vanhoissa EU-maissa väestö on terveempää ja paremmin hoidettua kuin USAssa. Lapsikuolleisuus on pienempi, rokotusten kattavuus suurempi jne.

Vähäväkisessä Suomessa terveydenhuoltokin on niin sanottu luonnollinen monopoli. Maalaiskuntiin tai pieniin kaupunkeihin ei synny rinnakkaisia terveyskeskuksia ja sairaaloita kilpailemaan keskenään. Ei, vaikka kuinka kilpailutettaisiin. Asiakkaalle ei synny aitoja vaihtoehtoja kuin enintään 10 suurimmassa kaupungissa. Eikä niissäkään välttämättä, koska sairaaloiden ja terveyskeskusten rakentaminen vaatii kymmeniä tai satoja miljoonia €. Ja ne kulut pitäisi jotenkin pystyä laskuttamaan potilailta tai yhteiskunnalta.

Yleensäkään luonnollisia monopoleja ei pidä yksityistää, koska silloin altistutaan monopolihinnoittelulle. Terveydenhuollossa tämä yhteys on erityisen voimakas, koska siinä asiakas eli potilas maksaa vain murto-osan kustannuksista. Aito kilpailutilanne edellyttää, että asiakas itse maksaa koko laskun. Kun joku muu maksaa suurimman osan, hintakilpailu ei toimi. Potilaan kannattaa vaatia kalliitakin hoitoja, jos niistä on pienikin apu, vaikka hän ei itse suostuisi niistä maksamaan.

Sosiaalipuolella tilanne on vielä hullumpi. Yleensä koko laskun maksaa yhteiskunta. Yhteiskunta myös määrää usein eurolleen etuuksien tason. Kilpailla voi enintään sillä, kenen palvelu on helpoiten ja nopeimmin saavutettavissa. Palvelun parantamistarvetta sosiaalipuolellakin todella on, mutta kilpailuttaminen ei sitä auta. 

Siksi pitäisikin luopua Kokkartalistisesta hankkeesta kilpailuttaa SOTE-palvelut ja miettiä koko kuvio uudestaan.

Vähimmällä byrokratialla päästäisiin, jos valtio ottaisi koko terveydenhuollon hoitaakseen. Näin on tehty muun muassa Eestissä. Ja systeemi toimii hyvin. Tämä tarkoittaisi, että nykyiset kuntien ja kuntainliittojen työntekijät siirtyisivät valtion leipiin. Ja palvelut pääosin pysyisivät nykyisillä paikoillaan. Nykyiset rakennukset valtio joko vuokraisi tai ostaisi kunnilta. Ja uudet tulisivat valtion omistukseen.

Näin vältyttäisiin tuplabyrokratialta, joka syntyy, jos maakunnat järjestävät ja valtio valvoo. Suomen kokoisessa maassa riittää 1 vahva keskusorganisaatio, jossa on riittävä asiantuntemus. Tätä riittävää asiantuntemusta ei meillä millään löydy kaikkiin 18 maakuntaan. Ja asiantuntemattomien johtajien tekemä kilpailutus voi mennä "hiukan pieleen", niin kuin Yrjö sanoisi. Keputalismia ja Kokkartalismia tällainen näennäinen kilpailutus toki edistäisi. Vain valtio on riittävän vahva neuvottelukumppani suurille terveyskonserneille.

Jos vastuu terveydenhuollosta keskitetään valtiolle, suurin säästö syntyy hallinto- ja IT-kuluissa. Hallintokulujen säästöistä en pysty antamaan rahallista arviota. Puhutaan kuitenkin sadoista miljoonista vuositasolla verrattuna nykyixseen hallintohimmelisekasotkuun.

IT-säästöt tiedän tarkemmin, koska olin luomassa Eestin terveydenhuollon tietojärjestelmää vuosina 1987-1992.  Eestissä tehtiin 1 valtakunnallinen terveydenhuollon tietojärjestelmä, jota kaikki - myös yksityiset toimijat - kayttävät. Näin vältytään meillä yleiseltä tilanteelta, että tieto ei kulje automaattisesti tai ollenkaan yksiköstä toiseen. Ja paljolta turhalta työltä.

Toisin kuin meillä, Eestissä käytettiin avointa lähekoodia. Itse työ tehtiin valtion työnä. Ja ohjelmisto jäi valtion omistukseen. Me tekijät saimme ihan hyvän korvauksen työstämme, mutta emme pääse perimään lisenssimaksuja. Valtio puolestaan jakaa ohjelmiston ilmaiseksi kaikille käyttäjille - sekä julkisille että yksityisille. Näin kenenekään ei kannata rakentaa kilpailevaa järjestelmää.  Kustannukset jäävät pieniksi, koska ohjelmointityö maksaa, mutta ohjelmistojen jakaminen on lähes ilmaista.

Käytettävyyden kannalta suurin ero syntyy siitä, että Eestin ohjelmisto tehtiin tiiviissä yhteistyössä käyttäjien kanssa. Projektia johti ½-päiväinen ylilääkäri. Mukana oli lisäksi 2 muuta lääkäriä ja 2-3 hoitajaa. IT-asiantuntemusta edustivat oma DATAPEKKKA Oyni ja pieni, mutta asiantunteva eestiläisfirma. Työskentelimme kaikki isossa omakotitalossa Tallinnassa. Kun IT-puoli sai jonkin osan testausvalmiiksi, se vietiin talon toiseen päähän käyttäjien testattavaksi. Usein kommentit käytettävyydestä tulivat jo 1-2 päivässä. Niiden perusteella tehjtiin korjauksia ja parannuksia. Näin jatkettiin, kunnes käyttäjät olivat tyytyväisiä.

Näillä yksinkertaisilla konsteilla tehtiin pienellä budjetilla ohjelmisto, joka on käytettävyydeltään parempi ja nopeampi kuin useimmat Suomessa käytettävät ohjelmistot. Eestin ohjelmiston viimeinen iso valtakunnallinen päivitys maksoi 11 milj €. Vastaava päivitys kaikille Suomen ohjelmistoille maksaisi 2-3 miljardia €. Jos iso päivitys pitää tehdä noin kerran 10 vuodessa, Eestin systeemi säästää suomalaiseen verrattuna pelkissä tietotekniikkakuluissa 200-300 milj € vuodessa. Lisäksi Eestissä tehdään vähemmän päällekkäistyötä kuin meillä.  

Eräänlaista Keputalismia tai Kokkartalismia on sekin, että meillä eri toimijat tekevät omat tietohallinto-ohjelmansa ja maksavat niistä itsensä kipeiksi. Vaikka aivan hyvin meilläkin valtio voisi tehdä 1 hyvän terveydenhuollon tietojärjestelmän ja jakaa sen ilmaiseksi käyttäjille. Sama voitaisiin tehdä Sosiaaliasioissa, taloushallinnossa, koululutuksessa jne.

Kalle Isokallio arvioi, että jos näin meneteltäisiin kaikkialla valtionhallinnossa, julkiselta vallalta säästyisi noin miljardi € vuodessa pelkästään IT-kuluina. Päälle työn säästö, kun tiedot siirtyisivät kaikkialle sähköisesti ja kunnasta toiseen muuttava työntekijä ei joutuisi opettelemaan uutta järjestelmää lähes joka kerta.

Keputalismi tai Kokkartalismi ei ole ainoastaan valtakunnan politiikan ilmiö. Aika usein kuntien kiinteistöjä myydään yksityisille pilkkahintaan, jopa ilman tarjouskilpailua. Tai kuntien urakoita ja palveluntuotantoa annetaan kaverin firman hoidettavaksi perusteellisemmin kilpailuttamatta. Eikä tämä kaverien suosiminen rajoitu vain Kepulaisiin ja Kokoomuslaisiin kuntapäättäjiin. Kyllä sen osaavat muutkin.

Mutta Perskeko on kehittänyt nämä ilmiöt huippuunsa. Keputalismin oppien mukaisesti nyt yritetään yksityistää paljon sellaistakin, mitä ei koskaan pitäisi yksityistää.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Jaakko Häkkinen

Erittäin oivaltava ja avartava kirjoitus! :)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Ydinvoimaa tarvitaan lisää ja sen tietävät myös vihreät.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Blokisti taisi ottaa tuon ydinvoimalan mukaan täysin vihreän ideologiansa sokaisemana, muuten asiallinen kirjoitus.

Käyttäjän PekkaElonheimo kuva
Pekka Elonheimo

Lähes kaikki yksityiset sijoittajat ovat vetäytyneet Fennovoimasta; viimeisimpänä Kesko. Jäljellä on enää valtion yhtiöitÄ, kuten Outokumpu, Fortum ja Rautaruukki/SSAB. Ja toisaalta monia kunnallisia sähköyhtiöitä.
Yksityisten sijoittajien vetäytymisen syy on hyvin yksinkertainen. Hanhikiven voimala maksaa vähintään 7 miljardia €, mikäli kaikki menee hyvin. Jos tulee vaikeuksia, niin kuin Olkiluodossa, hinta voi kohota paljonkin. Tuolla hinnalla uuden ydinsähkön hinnaksi tulee vähintään 70 €/MWh, mikä ei ole kilpailukykyinen hinta Pohjoismaisilla markkinoilla.
Sama 1200 MW keskituotanto saadaan aikaan rakentamalla Pohjanlahden rannikolle noin 5000 MW uutta tuulivoimaa. Tämä maksaa noin 5 miljardia €. Uuden tuulisähkön hinnaksi ilman tukia tulee noin 50 €/MWh. Miksi pitäisi rakentaa kalliimmalla ja vaarallisempaa?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Eestissä lähdettiin onneksi puhtaaltapöydältä ja saatiin kerralla kuntonn,

Meillä on monta räpeltäjää ja ohjelmia ei saada edes linkkitettyä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Sama 1200 MW keskituotanto saadaan aikaan rakentamalla Pohjanlahden rannikolle noin 5000 MW uutta tuulivoimaa."

Tuetaan sitten ydinvoimaa, se tuottaa takuuvarmasti toisin kuin tuuli. Tosipuheessa ydinvoima on älyttömän halpaa, eli koostuu lähinnä pääomakustannuksista.

Käyttäjän PekkaElonheimo kuva
Pekka Elonheimo

Itse asiassa ydinvoiman kustannuslaskelmista on jätetty pois ydinjätehaudan vartiointi ja ylläpito seuraavien 100000 vuoden ajan. Vaikka tuo työllistäisi vain 2 ihmistä vuorossaan, tarvittaisiin siihen 10 ihmistä seuraavien 100000 vuoden ajan, eli miljoona miestyövuotta. Jos katetaan nuokin tulevaisuuden kustannukset, ydinsähkö on jumalattoman kallista.

Toimituksen poiminnat