*

PekkaElonheimo

Miksi kirkko tuomitsee rasismin ja muukalaisvihan? - Ja valtio ei?

Eilen 30.1. olin ylpeä siitä, että olen luterilainen pappi. Kirkkoni tuomitsi nopeasti ja selkeästi ristin käytön rasistisessa Rajat kiinni! -mielenosoituksessa.

Kirkko on myös johdonmukaisesti puolustanut pakolaisten vastaanottamista ja inhimillistä kohtelua. Luterilaiset piispat ovat julkaisseet pakolaiskysynyksestä yhteisen kannanoton. Samoin ovat tehneet Suomen kirkkojen johtajat Ekumeenisessa neuvostosssa. Apua tarvitsevaa ihmistä on autettava. Eikä siinä pidä kysellä uskontoa, rotua tai syntyperää.

PERSKEKO ja monet puoluejohtajat ovat sen sijaan olleet kannanotoissaan epäröiviä ja epäselviä. Rasistista puhetta ja toimintaa on vähätelty eikä siihen ole riittävän selkeästi puututtu. Pakolaiskysymyksessä PERSKEKOlla ei ole yhteistä linjaa. Osa haluaa auttaa pakolaisia, osa vaatii rajoja kiinni. Ja tuloksena on linjatonta sekoilua.

Kristillinen kirkko on maailmanlaajuinen; kristittyjä on lähes kaikissa maailman 200 maassa. Siksi kirkko ei voi asettua minkään kansan, rodun tai edes maanosan puolelle toisia vastaan.

Jeesus ei ollut vaalea pohjois-eurooppalainen. Rodultaan hän oli Lähi-Idän asukas - läheistä sukua nykyisille syyrialaisille tai irakilaisille. Jos siis rotu ratkaisisi, me emme olisi kristittyjä. Jeesuksen kotiseudulta Genesaretin järven rannoilta on suunnilleen sama matka Damaskokseen kuin Helsingistä Tampereelle. Uskonnoltaan Jeesus oli juutalainen.

Kirkkoa sitoo ennen kaikkea Jeesuksen esimerkki ja hänen opetuksensa. "Menkää kaikkeen maailmaan ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." on kovin kaukana "rajat kiinni!" -ajattelusta. Ei haittaa, vaikka maailma monine kansoineen ja uskontoineen tulee meidän luoksemme.

Jeesuksen opetukset eivät jätä pakolaiskysymyksessä mitään epäselväksi. Laupias Samarialainen oli "vääräuskoinen sekarotuinen", mutta teki oikein huolehtiessaan ryöstetystä miehestä. Toistuvasti Jeesus seurusteli, söi ja joi vierasmaalaisten uskonnollisesti epäilyttävien ihmisten kanssa. Kansallisuus, rotu tai uskonto ei ollut Jeesukselle ihmisarvon perusta.

Jeesus tiivisti lain rakkauden kaksoiskäskyyn - Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi! Toinen tärkeä opetus on Kultainen sääntö: "Tee toiselle se, mitä toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan!" Näiden valossa kirkon ja sen jäsenten on arvioitava toimintaansa. Pakolaiskysymyksessä se tuskin tarkoittaa rajojen sulkemista ja avun tarpeessa olevien heitteillejättöä.

Viimeisestä tuomiosta Jeesus puhuu 2 vertauksessa. "Rikas mies ja Lasarus" (Luukas 16) kertoo kuinka rikas mies joutuu helvettiin, kun kieltäytyy antamasta edes muruja pöydästään ruokaa kerjäävälle Lasarukselle. Vielä kuuluisampi on kertomus Viimeisestä Tuomiosta (Matteus 25). Siinä Jeesus sanoo: "kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Ja: "Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle."

Molemmissa kertomuksissa haluttomuus auttaa apua tarvitsevia vie helvettiin. Siksi Luterilaisella ja muilla kirkoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa pakolaisia ja muita avun tarvitsijoita. Sen ne ovat johdonmukaisesti tehneetkin.

 

Kirjoitin jo viikolla blogin pakolaiskysymyksestä. Siinä otin kantaa ihmisenä. Itsekkyydestäni huolimatta sanon siinä, että meillä on varaa auttaa ja asuttaa 30000 pakolaista vuodessa. Ja on kaikkien etu, että tulijoita kohdellaan hyvin. Pappina ja kristittynä joudun sanomaan, että tarvittesssa pystymme enempäänkin. Jos haluamme olla hyviä kristittyjä, seuraamme Jeesuksen opetuksia.

Ennen kaikkea Suomen pitää olla aktiivinen EUn yhteisen hyvän pakolaispolitiikan synnyttämisessä. Se on myös kansallinen etu. 508 miljoonan ihmisen yhteisö pystyy tarvittaessa auttamaan ja asuttamaan miljoonia pakolaisia. Jos yhteistyö pelaa, on aivan sama, pyrkivätkö he EUhun Välimeren yli vai Venäjän kautta. Parasta tietenkin on, jos Eurooppaan pääsee kohtuullisen moni ilman salakuljettajia ja henkeään vaarantamatta. Se onnistuu vain yhteisillä päätöksillä.

Kirkolla on arvopohja. On seurattava Jeesuksen opetuksia ja esimerkkiä; on oltava ihminen ihmiselle. Mutta mikä on Suomen valtion arvopohja? Uskommeko ihmisoikeuksiin ja puolustammeko niitä? Myös pakolaiskysymyksessä!? Vai jatkuuko vastuun pakoilu?

Milloin Sipilä, Soini tai Stubb twiittaa: "Jos jokin on väärä paikka siniristilipulle tai muille Suomen valtion symboleille, niin rasistimielenosoitus." Silloin olen taas ylpeä suomalaisuudestani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Michael Perukangas

On kukkupuhetta, että valtio olisi hengellisesti jotenkin valtiokirkon panttivankina, kuten jotkut ateistit väittävät. Olisikin. Nythän valtio on rasismin panttivankina pakotettu äärikonservatiivien myötäilyyn, kun taas kirkko johtaa humanistista keskustelua omalla arvoesimerkillään.

Milloinkaan tämä ei ole käynyt yhtä selväksi kuin niinkutsuttuun pakolais"kriisiin" suhtautumisessa. Kriisi se on vain "maahanmuuttokriitikoiden" mielestä, joiden panttivankina Timo Soini on, ja jonka panttivankina Sipiläkin on, ja hän on joutunut oppositiotaipaleen pelossa myötäilemään nuivaa maahanmuuttolinjaa. Sen sijaan kirkon ei tarvitse mitenkään muuttaa linjaansa: riittää, kun kirkon edustajat muistuttavat kristinuskon opetuksesta: kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Sitä groteskimpaa rasistien onkin vedota kirkkoon ja piiloutua kristillisiin symboleihin, mistä kirkko sanoutuikin ripeästi irti.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että meillä on valtionkirkko vain siinä mielessä, että valtio on ulkoistanut humanismin ja arvot kirkolle.

http://furttis.blogspot.fi/2016/02/rasistien-ei-ki...

Käyttäjän PekkaElonheimo kuva
Pekka Elonheimo

Kiitos terävästä analyysista, Michael!
On muuten toinenkin asia, jonka valtio on ulkoistanut kirkolle: hautausmaiden ylläpito myös kirkkoon kuulumattomille.

Toimituksen poiminnat